Yleistietoa asbestista
Asbesti on luonnossa esiintyvien silikaattimineraalien kuitu-mainen muoto. Asbesti on siis normaalia kiviainesta, joka on kemiallisesti sinällään täysin harmiton yhdiste, mutta mikroskooppisen pienet kuidut aiheuttavat vaaran terveydelle päästessään keuhkoihin. Vain tietyt mineraalit voivat kiteytyä erittäin ohuiksi kuitumaisiksi säikeiksi ja näitä kutsutaan asbestikuiduiksi. Asbestimineraalit ovat antofylliitti, krysotiili (kuvassa), krokidoliitti, amosiitti, aktinoliitti, ja tremoliitti.
Asbestilla on monia hyviä puolia, jotka parantavat rakennusmateriaalien ominaisuuksia. Tämän vuoksi asbestia on louhittu ja käytetty maailmanlaajuisesti rakennusmateriaaleissa lähes koko 1900-luvun. Suomessakin on ollut oma asbestikaivos aina vuoteen 1975 asti. Nykyäänkin asbestia on hyvin paljon vanhoissa taloissa, mutta on huomioitava, että asbesti ei ole vaarallinen sitoutuneena rakennusmateriaaliin. Käytännössä asbestille altistuu vasta, kun asbestia sisältävää materiaalia puretaan ja pölyämisen kautta asbestia pääsee hengitysteihin.
Missä asbestia voi olla?
Suomessa asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa 1920-luvulta vuoteen 1994, jolloin asbestipitoisten materiaalien valmistus, maahantuonti ja myyminen kiellettiin. Tähän asti asbestia on käytetty laajasti eri materiaaleissa kuten putkieristeissä, tasoitteissa, laasteissa, maaleissa, liimoissa rakennuslevyissä, muovimatoissa, kaakeleissa, vinyylilaatoissa, paloeristeissä ja -ovissa, vesikatto- sekä julkisivumateriaaleissa.
Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla käytettiin hyvinkin paljon asbestipitoisia materiaaleja. Euroopassa suurimmat vuosikulutukset keskittyvät 80-luvulle ja maailmanlaajuisesti kulutus romahti 90-luvulla asbestin käyttöä koskevien kieltojen takia. On erittäin todennäköistä, että vanhempien rakennusten joissain materiaaleissa on käytetty asbestia.
Suomessa käytettyjä asbestipitoisia tuotteita (Lähde: Työturvallisuuskeskuksen Toimiva asbestipurku -julkaisu 2011)
Lainsäädäntö
Vuoden 2016 alusta astuneen lain myötä tarkennettiin, että kaikissa ennen 1994 rakennetuissa kohteissa on tehtävä asbestikartoitus ennen minkäänlaista purkutyötä tai vastaavaa, missä aiheutuu materiaan pölyämistä. Urakoitsijan vastuulla on suorittaa asianmukainen asbestikartoitus. Kartoituksen tekijältä vaaditaan riittävää perehtyneisyyttä asbestiin ja siihen liittyviin riskitekijöihin. Kotitalouksissa urakoitsija on remonttityön tilaaja, eli käytännössä asukkaan tai omistajan vastuulla on huolehtia siitä, että esimerkiksi asentaja tai putkimies ei altistu asbestille. Kerrostaloissa asbestipölyn kulkeutuminen ilmanvaihtojärjestelmiin tai rappukäytäviin altistaa myös muut asukkaat asbestille. Asbestikartoituksen laiminlyönnistä voi saada kalliin laskun tai sakkoja, jos asia ilmenee jälkikäteen.
Jos kartoituksessa asbestia havaitaan purkukohteesta, on työ tehtävä niin sanottuna asbestipurkutyönä. Suomen lain-säädännössä on tarkkaan määritetty, että asbestipurkutyön saa tehdä vain sertifioidut asbestipurkutyön ammattilaiset. Asbestipurkua ei siis saa tehdä itsenäisesti. Lainsäädännössä tiukennettiin lisäksi asbestipurkutyöhön liittyvää jälkitarkastusta siten, että purkutyön jälkeen varmistetaan laboratoriokokein, että hengitysilmaan ei jää asbestipölyä enempää kuin 0.01 kuitua / cm3.
Valtioneuvoston asetus asbestityön vaarallisuudesta (684/2015)
Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (798/2015)
Asbesti rakennustyössä (Työterveyslaitos)
Lainaus lainsäädännöstä:
”7 §
Asbestikartoitus
Rakennuttajan tai muun, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbestipurkutyötä, on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä.
Asbestikartoituksessa on
1) paikallistettava purettavassa kohteessa oleva asbesti,
2) selvitettävä asbestin ja sitä sisältävien materiaalien laatu ja määrä,
3) selvitettävä rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys niitä käsiteltäessä tai purettaessa.
Asbestikartoituksen tekijältä edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen sekä suunnitellun kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämää ammatillista osaamista.
Asbestikartoitus on dokumentoitava ja se on luovutettava asbestipurkutyöhön ryhtyvän työnantajan tai itsenäisen työnsuorittajan käyttöön.
Mitä tässä pykälässä säädetään rakennuttajasta tai muusta, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta, sovelletaan työturvallisuuslain 49 §:ssä tarkoitetulla yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävään työnantajaan.”
Terveysvaikutukset?
Asbesti on luokkaan 1 kuuluva karsinogeeni eli sen tiedetään lisäävän syöpäriskiä ihmisissä. Asbestipölyssä olevat kuidut ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä silmillä. Lisäksi asbesti on hajutonta ja mautonta. Hengityksen kautta kuidut ajautuvat keuh-koihin, missä elimistö ei pysty niitä poistamaan. Altistuminen asbestille kasvattaa riskiä sairastua seuraaviin sairauksiin
- Asbestoosi
- Keuhkosyöpä
- Mesoteliooma eli keuhkopussin tai vatsakalvon syöpä
Oireet näihin sairauksiin tulevat ilmi vasta vuosikymmenten päästä asbestialtistumisesta. On todettava, että vaikka on kyse vakavista sairauksista, on sairastumisriski hyvin pieni yksittäiselle altistumistapahtumalle. Todellinen riski on työntekijöillä, kuten remontoijilla, jotka saattavat altistua asbestipölylle päivittäin. Tästä syystä altistuminen on pidettävä mahdollisimman pienenä.
Asbestin aiheuttamaa riskiä voidaan verrata tupakkaan. Jos normaalisti syöpäriski on 1, on tupakoijalla riski arvioitu olevan 10-kertainen (n. 1 aski / päivä). Asbestin vaikutuksen arvioidaan kertaavaan syöpäriskiä 5-kertaiseksi (päivittäinen altistuminen). Asbestin ja tupakan yhteisvaikutuksen arvioidaan olevan 50 kertainen normaalin nähden.
Asbestille altistuminen ja asbestisairaudet (työterveyslaitos 2013)